Vaihda kieleksi suomi Change language to English
Sky Climbers

Päiväkirja

Leirielämää

Kirjoittanut Jussi Juutinen 18. huhtikuuta, 2010 —

Lähetämme tänään blogikirjoituksen ja valokuvia, sillä pilvisen sään vuoksi meillä ei tänään riittänyt tietokoneiden akuissa virta videon tekemiseksi. Olemme kuvanneet paljon perusleirin elämää ja myös kiipeilyä jäävirran läpi kakkosleiriin. Lähetämme nuo videot mahdollisimman pian.

Perusleirimme on yläleireihin verrattuna ylellinen paikka. Leirimme on Khumbun jäätiköllä eli äkkiseltään paikka kuulostaa karulta.

Retkikuntamme järjestäjän Altitude Junkiesin Phil Crampton kuitenkin tykkää panostaa perusleirin varusteluun ja meiltä ei todellakaan teknologiaa ja mukavuuksia puutu. Leirimme koostuu meidän kiipeilijöiden yksityisistä teltoista,

ruokailuteltasta, kommunikointiteltasta,

WC- ja suihkuteltasta sekä keittiö- ja varastoteltoista. Perusleirimme on sähköistetty aurinkoenergian avulla eli pimeällä meillä on valot ruokailu- ja kommunikointiteltoissa ja päivällä auringon paistaessa sähkölaitteiden lataaminen on mahdollista. Lisäksi ruokailuteltassa on kaasulämmittimet, jotta illan viiletessä illallisen nauttiminen on mahdollisimman miellyttävää. Leirimme sijaitsee perusleirin korkeimmalla kohdalla ja teltoistamme avautuu hieno näkymä yli perusleirin ja kohti Khumbun jäävirtaa eli kiipeilyreittiä.

Ykkösleiri sijaitsee Khumbun jäävirran yläpuolella 6000 metrin korkeudessa jonkin verran jääputouksen yläpuolella kohdassa, missä jäätikkö on jo tasaisempi ja leveämpi kattaen koko Hiljaisuuden Laakson.

Kiivettävää perusleiristä ykkösleiriin kertyy siis n. 700 korkeusmetriä. Reitti ykkösleiriin on hankala ja hidas, sillä jyrkkä jäätikkö on tuhansien railojen rikkomaa.

Ensimmäisen kerran kiipeäminen perusleiristä ykkösleiriin kesti kuutisen tuntia. Melkein koko reitille on kiinnitetty köydet turvallisuuden lisäämiseksi ja pahimpiin paikkoihin on laitettu tikapuut leveiden railojen ylittämiseksi.

Jäävirran kiipeäminen on fyysisesti ja henkisesti haastavaa. Reitti on pyritty vetämään jäävirran turvallisimpaan ja stabiilimpaan osaan, mutta silti päivittäin reitin varren jäälohkareita sortuu ja murtuu. Everestin veteraanit tosin sanovat, että tänä vuonna reitti on turvallisempi kuin miesmuistiin. Hyvä niin, mutta nopeus on silti valttia jäävirran läpi kiivetessä. Mitä vähemmän aikaa jäätiköllä viettää, sitä pienemmät ovat riskit.

Ykkösleiri on hyvin väliaikainen leiri, jossa kiipeilijät yleensä viettävät vain yhden yön. Näin mekin teimme viime viikon lopulla. Tämän vuoksi leiriä ei varusteta mukavuuksilla tai henkilökunnalla. Ykkösleirissä olemme omillamme, keitämme itse omat ruokamme ja sulatamme juomavettä jäästä ja lumesta. Kun viime torstaina saavuimme ykkösleiriin n. klo 11 aamupäivällä, aloitimme välittömästi lumen sulattamisen. Korkean vähähappisen ilmanalan vuoksi vesi kiuhuu hitaasti ja juomavettä saimme tehtyä suunnilleen samaa tahtia kuin sitä tuli juotua. Emme Anne-Marin kanssa juuri muuta tuona päivänä tehneetkään kuin keittelimme vettä. Retki-illallisen valmistimme jo neljän jälkeen iltapäivällä ja untenmailla olimme reilusti ennen iltakuutta. Hieman erilainen rytmi siis täällä vuorilla.

Ykkösleiristä kakkosleiriin on parin tunnin kiipeäminen ja korkeutta tulee 400 metriä lisää. Reitti on kohtalaisen loivaa jäätiköllä kiipeämistä.

Jäätikkö Hiljaisuuden Laaksossa tosin on huomattavasti Khumbun jääputousta rauhallisempi; railoja on vähemmän ja maasto on tasaisempaa. Reitti kiemurtelee laakson laidalta toiselle vältellen pahimmat railot. Muutamat railon ylitykset tikkailla toki joutuu tekemään. Railot tällä kohtaa reittiä ovat hyvin näyttäviä, syviä ja melko leveitä. Hiljaisuuden Laakso on tunnettu kuumuudestaan. Mittasimme lämpötilan nousevan +35 asteeseen eivätkä yli +40 asteen lämpötilatkaan ole harvinaisia. Eteneminen kakkosleiriin auringon paisteessa on siis yhtä tuskaa. Tähän mennessä suurin haasteeni Everestillä on ollut kuumuuden sietäminen kiipeilypäivinä. En osannut tähän aivan varautua.

Kakkosleiri sijaitsee 6400 metrin korkeudessa jäätikön reunalla moreenikivikolla.

Maasto on hyvin karua ja molemmin puolen vuorten seinämät nousevat 8000 metrin korkeuteen tai yli. Olemme aivan Everestin lounais-seinämän alapuolella ja leiristä itse asiassa näkee myös Everestin etelähuipun ja päähuipun. Seinämä tosin on niin sekamelskainen, että huippujen hahmottaminen on vaikeaa.

Ja onhan kakkosleiristä matkaa huipulle vielä yli 2400 korkeusmetriä.

Oma kakkosleirimme on aivan kivikon ja jäätikön rajalla eli heti leirimme vieressä on parin metrin korkuisia, sinivalkoisia jääpatsaita. Kakkosleiriä käytetään huomattavasti ykkösleiriä enemmän ja kiipeilijät sekä Sherpat viettävät siellä suurimman osan perusleirin yläpuolella vietetyistä öistä. Tämän vuoksi kakkosleiri varustetaan keittiö- ja ruokailuteltoilla sekä WC-teltalla. Tiimillämme on nyt jatkuvasti miehitys kakkosleirissä. Tällä hetkellä yksi kokki majoittaa leiriä pysyvästi. Hän on siellä valmiina muonitsemaan ensin Sherpoja, jotka kantavat varusteita ylös vuorelle ja tietysti myös meitä, kun teemme valmistelevia nousuja.

Kakkosleiristä avautuu esteetön näkymä kolmosleiriin, joka sijaitsee Lhotse-seinämällä.

Lhotse on n. 8500 metriä korkea vuori Everestin vieressä ja reittimme kulkee Lhotsen alapuolelta kohti Everestiä. Lhotsen seinämä puolestaan on n. 1500 metriä korkea jyrkkä seinämä, jota pitkin pystyy kiipeämään Eteläsolaan, joka erottaa Everestin ja Lhotsen 8000 metrin korkeudessa. Kolmosleirimme on seinämän puolessavälissä n. 7300 metrissä. Toistaiseksi olemme päässeet vain ihailemaan sitä kakkosleiristä, mutta loppuviikosta olisi tarkoitus jo käydä kolmosleirissä.

Tällaiset siis ovat tähän mennessä pystytetyt leirimme. Odotamme kaikki innolla seuraavaa kiipeilykertaa ja pääsyä kolmosleiriin. Se on meille iso etappi, sillä kolmosleirissä käynnin jälkeen voimme laskeutua takaisin perusleiriin odottamaan sopivia olosuhteita huippuyritykselle. Huipulle on vielä pitkä matka, mutta jokainen pieni askel vie meitä lähemmäksi unelman toteutumista.

Bookmark and Share

Kirjoittajasta

Jussi Juutinen

Ikä: 32

Ammatti: yrittäjä, vastaava tuottaja

Koulutus: yhteiskuntatieteiden maisteri

Tavoite: Kuvata retkikunnan tarina näyttävästi ja henkeäsalpaavasti ja viedä jokainen katsoja matkalle kohti Everestin huippua.