Vaihda kieleksi suomi Change language to English
Sky Climbers

Päiväkirja

Terveiset Kathmandun lämmöstä

Kirjoittanut Jussi Juutinen 1. kesäkuuta, 2010 —

Koko Sky Climbers -tiimi nauttii tällä hetkellä täysin sieluin Kathmandun lämmöstä ja palveluista. On tuntunut oudolta palata takaisin "maan pinnalle" ja ns. normaalin elämän pariin. Kaksi kuukautta leirielämää kuitenkin on kuitenkin sen verran pitkä aika, että pientä positiivista kulttuurishokkia on tällä hetkellä ilmassa. Olemme majoittuneena erittäin tyylikkäässä ja mukavassa Hotel Courtyardissa Thamelissa eli aivan Kathmandun keskustassa. Hotellin omistajat Michelle ja Pujan ovat olleet uskomattoman ystävällisiä ja saaneet olomme tuntumaan erittäin tervetulleilta. Myös koko muu Altitude Junkiesin retkikuntatiimi on majoittuneena samaan hotelliin eli seura on säilynyt samana, vaikka ympäristö onkin vaihtunut. Tosin enää meidän ei täydy jakaa samaa WC:tä, vuorotella suihkun ottamisessa tai kuunnella viereisessä teltassa olevan kiipeilykaverin tuhinaa yön pikkutunteina. Henkilökohtaisen reviirin rajat ovat näin yllättäen taas laajentuneet vanhoihin mittoihinsa.

Viimeiset pari päivää ovat kuluneet lähinnä syömisen ja lepäilyn merkeissä. Keho on ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen alle 5 000 metrin korkeudessa ja toipuminen retkikunnan rasituksista voi alkaa. Kaloreita on matkan aikana kulunut, lihakset ovat hävinneet ja jokainen meistä on erittäin luihussa kunnossa. Ensimmäisenä iltana takaisin Kathmandussa huomasin olevani jatkuvasti nälkäinen. Ruokahaluni oli hyvä koko retkikunnan ajan aina ylimpiä leirejä myöten, mutta tämä oli nyt jotain aivan muuta. Nautimme kiipeilykaverini Ben Stuckeyn kanssa ensimmäisen illallisen klo 18. Se oli normaali täysi illallinen jälkiruokineen päivineen. Pienen kaupungilla kävelyn jälkeen nälkä hiipi taas mieleen ja toisen illallisen vuoro oli klo 20. Kiipeilyssä viikkojen aikana menetettyjä kaloreita ei kuitenkaan niin nopeasti palauteta ja kolmannen illallisen aika koitti hotellin terassilla klo 22. Tuon jälkeen olo oli vihdoin vasta sen verran kylläinen, että pystyi ajattelemaan nukkumaan vetäytymistä.

Nyt kroppa ja syömishalut ovat jo rauhoittuneet normaaleiksi. Tulee silti kestämään vielä kauan ennen kuin pääsee ulkoisesti samoihin mittoihin kuin retkikunnan alussa. Mutta mikäs kiire tässä on. Everestin huippu on saavutettu ja retkikunta on ollut menestys kaikin puolin. Vaikka Anne-Mari ei saavuttanutkaan huippua ensimmäisenä suomalaisena naisena, ei tunnelmamme ole missään nimessä pettynyt tai hävinnyt. Ylipäänsä Everestin huipun saavuttaminen ja turvallinen laskeutuminen takaisin alas on ollut meille unelmien täyttymys.

Anne-Mari sai vaihdettua lentonsa aikaisempaan ja hän palaa miehensä Jannen kanssa kotiin Dubaihin jo huomenna keskiviikkona. Minä (Jussi) vietän Kathmandussa vielä neljä päivää kuvaten Lhakpan ja Janin kanssa materiaalia dokumenttielokuvaan. Yritämme myös saada haastattelun Ms Elizabeth Hawleyltä, joka Himalajan kiipeilyn tietämyksellään olisi meille huima sisällöllinen lisäys elokuvan materiaaliin. Katsotaan miten käy. Luvassa on siis työntäyteisiä päiviä ja tämän retkikunnan viimeisten asioiden hoitamista. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Everestin retkikunta.

Bookmark and Share

Kirjoittajasta

Jussi Juutinen

Ikä: 32

Ammatti: yrittäjä, vastaava tuottaja

Koulutus: yhteiskuntatieteiden maisteri

Tavoite: Kuvata retkikunnan tarina näyttävästi ja henkeäsalpaavasti ja viedä jokainen katsoja matkalle kohti Everestin huippua.