Vaihda kieleksi suomi Change language to English
Sky Climbers

Päiväkirja

Odotusten aikaa

Kirjoittanut Anne-Mari Hyryläinen 26. helmikuuta, 2010 — Comments

Lähtö lähenee ja fiilikset nousee! Mahtavaa päästä vihdoinkin matkaan!

Olen tehnyt Everestille lähtöä nyt 1,5 vuotta. Vihdoinkin saan pakata kimpsut ja kampsut säkkiin ja lentää kohti Katmandua – toteuttamaan suurta unelmaani!

Olin lähdössä Everestille jo viime vuonna, mutta silloin rahoitus ei onnistunut ja jouduin peruuttamaan lähtöni. Muistan hyvin, kuinka seurasin vuosi sitten Laskuvarjojääkärien lähtöä ja heidän valmistelujaan netistä. Olisini halunnut jo silloin olla mukana. Mutta ”hyvää kannattaa aina odottaa”… Nyt olen itse tekemässä lähtöä ja tunne on mitä mahtavin.

Helppoa tämä lähteminen ei silti aina ole ollut. Pinna on kyllä kiristynyt monesti, kun olemme yrittäneet saada rahoitusta kasaan. Tässä taloustilanteessa on vaikea saada yhteistyökumppaneita. Onneksi matkamme on nyt kuitenkin toteutumassa ja iso kiitos siitä kuuluu Sky Climbersin huipputeamille ja rakkaalle miehelleni Jannelle!

Ennen lähtöä Tuukka (dokumentin ohjaaja) tulee kuvausmatkalle Dubaihin. Kivaa saada vieraita ja mukava kun pääsee totuttelemaan kameran edessä olemiseen. Se kameran edessä oleminen jännittää vähän. No, eiköhän siihenkin totu matkan aikana.

Niin muuten, seuraavasta linkistä voi lukea Alan Arnetten tekemän haastatteluni:

http://www.alanarnette.com/news/2010/02/21/interview-with-anne-mari-hyrylainen-the-first-finnish-woman-on-everest/


Matkavalmistelut melkein valmiit

Kirjoittanut Jussi Juutinen 23. helmikuuta, 2010 — Comments

Matka lähestyy kovaa vauhtia, vain reilut neljä viikkoa lähtöön. Tästä on haaveiltu kymmenen vuotta ja valmisteltu tosissaan puolitoista vuotta. Tuntuu hyvin surrealistiselta, että matka on pian konkretisoitumassa ja lähdön hetki lähellä. Kaikki tuntuu vielä unenomaiselta ja on vaikea käsittää tämän olevan todellisuutta.

Retkikunnan valmistelut alkavat olla valmiina ja viimeisetkin järjestelyt saataneen valmiiksi tämän viikon aikana. Odotamme vielä muutamaa tärkeää varustetoimitusta mutta kaiken pitäisi kyllä saapua ajallaan. Eiköhän tässä pian jo päästä koepakkaamaan. Omat varusteeni tosin ovat tällä hetkellä kolmessa maassa: uudet varusteet Suomessa, viime syksyn Baruntsen retkikunnan varusteet Nepalissa ja toisessa kodissani Englannissa. Koepakkaaminen on kohdallani nyt hieman kyseenalainen käsite ja lopullisen käsityksen tilantarpeesta saan vasta Katmandussa. No pääasia on, että kaikki tarpeellinen löytää tiensä Katmanduun maaliskuun lopussa.

Ylivoimaisesti suurin haaste on odotetustikin ollut retkikunnan rahoitus. Jo pelkästään vuorikiipeilyretkikunnan järjestäminen on tyyristä mutta kun samalla matkalla kuvataan myös dokumenttielokuvaa, kasvavat kustannukset vielä reilusti. Olemmekin joutuneet venyttämään luovuutemme ja oman taloudellisen riskinottokyvyn melkolailla äärimmilleen. Onneksi tiimin jäsenten sitoutuminen on huippuluokkaa ja nyt vihdoin näyttää siltä, että tarvittava budjetti on kasassa ja retkikunta todellakin toteutuu. Toteutuminen alkoi näyttämään varmalta vasta noin viikko sitten ja täytyy myöntää, että se oli minulle suuri helpotuksen päivä useiden stressaavien kuukausien jälkeen. Olen kuullut monen kiipeilijän sanovan, että yksi Everestin suurimmista ja stressaavimmista haasteista oli rahoituksen järjestäminen ennen matkaa. Ymmärrän nyt täysin mitä he tarkoittivat.

Treenaaminen on sujunut kohtalaisesti, ei kuitenkaan aivan toiveideni mukaan. Muutama lyhyt flunssa on nimittäin pakottanut pitämään viikon tauon treeneistä siellä täällä. Henkinen turhautuminen on ollut kovaa noina toipilaana vietettyinä päivinä. Harjoitusolosuhteet ovat olleet ihanteelliset Etelä-Suomessakin. Runsasluminen ja kylmä talvi on juuri sitä mitä toivoin. Viime viikonloppuna sain tehtyä täydellisen pitkäkestoisen treenin kun lumikenkäilin 7 tunnin lenkin umpihangessa Nuuksion metsissä. Pakkasta oli n. 20 astetta ja kova tuuli toi vielä oman haasteensa. Kyllä sauna maistui lenkin jälkeen ja olen varma, että saunaa tulen kaipaamaan Everestilläkin kylmien ja rankkojen päivien jälkeen. Se taitaa kuitenkin vielä perusleirin varustuksesta puuttua. Pitäisiköhän lisätä telttasauna varustelistaan ihan piruuttaan?


Oma ennätykseni Dubain Maratonilla, JES!

Kirjoittanut Anne-Mari Hyryläinen 5. helmikuuta, 2010 — Comments

Kilpailukauden pääkisani oli Dubain Maraton. Se juostiin tammikuun 22. päivä, tutuissa kotimaisemissani. Olen erittäin iloinen ja tyytyväinen suoritukseeni, koska juoksin oman ennätykseni 2.52.39! Tavoitteenani oli juosta 2.50, mutta se jäi vielä odottamaan toteutumistaan... Ehkä Everestin jälkeen: Insha´Allah.

Maraton on matkana erittäin haasteellinen juostava, ja ehkäpä juuri se tekee siitä niin kiehtovan. Onnistuneen suorituksen edellytyksenä on kova sekä oikeanlainen harjoittelu. On osattava tankata oikein ennen kisaa sekä kisan aikana (neste lähinnä, itse käytän myös maratonilla energiageelejä). Lisäksi oma henkinen kantti ja tietysti olosuhteet (lämpötila, rata) lisäävät lajin haasteellisuutta. Tällä kertaa onnistuin siinä!
Maratonin jälkeen suuntasimme perinteiselle Goan moottoripyörälomalle mieheni Jannen kanssa. Viikon lepo ja ”tankkaus” teki erittäin hyvää! Nyt olen taas täynnä energiaa ja valmiina uusiin haasteisiin!

Everestille valmistelut myös etenevät. Varustehankinnat alkavat olla jo tehtynä, kiitos siitä kuuluu yhteistyökumppanillemme Varuste.netille! Jumari (eli nousukahva) on ollut jo kovassa harjoittelukäytössä: köyteen kiinni, irti, kiinni, irti, rukkaset kädessä, silmät kiinni...
Jumarin käyttö täytyy todellakin sisäistää niin, että missään tilanteessa sen kanssa ei tule ongelmia. Jäärautojen nopea kiinnittäminen tai paristojen vaihto otsalamppuun silmät kiinni on myös harjoittelussa. Nämä pienet harjoittelukikat voivat kuulostaa ulkopuolisesta vähän turhilta, mutta todellisuudessa nämä on niitä pieniä asioita, mitkä pitää olla 100%:sti hallussa. Kaikki mahdolliset riskitekijät on pystyttävä minimoimaan jo ennen matkalle lähtöä!

Everestille lähtiessä olen fyysisesti kovassa kunnossa. Kova harjoittelu ja kilpailukausi takaa vahvan peruskunnon. Helmi-maaliskuun tulen keskittymään enemmän Everestille valmistautuvaan harjoitteluun. Kisoja toki on lähtöön saakka, mutta Dubain Maraton oli pääkisani tällä kilpailukaudella. Pian nopeusharjoittelut vaihtuvat porrashölkkäilyyn. Asumme 32. kerroksessa eli kotiintulo ja lähtö on pian hikipisaroiden takana.


Retkikunnan järjestelyistä

Kirjoittanut SkyClimbers Team 2. helmikuuta, 2010 — Comments

Sky Climbers tiimimme kiipeää Everestille eteläsolan reittiä osana Philip Cramptonin johtamaa Altitude Junkies tiimiä.

Halusimme ryhmällemme kokeneen ja Everestin hyvin tuntevan retkikunnan johtajan. Philip Crampton on organisoinut 21 retkikuntaa yli 8000 metriä korkeille vuorille ja hän on yksi kokeneimmista Himalajan retkikuntien johtajista. Everestillä Phil on ollut kuusi kertaa ja hän on itse 'huiputtanut' kuusi kasitonnista.

Everestillä Sky Climbers tiimi muodostuu seuraavista henkilöistä:

- Anne-Mari Hyryläinen (kiipeilijä)
- Lhakpa Sherpa (kiipeilijä ja ryhmäsherpa)
- Jussi Juutinen (kiipeilijä, kuvaaja)
- Jani Einolander (kuvaleikkaaja perusleirissä)
- Kaksi vielä nimeämätöntä Altitude Junkiesin Sherpaa, jotka toimivat apukuvaajina ja kiipeävät kanssamme huippupäivänä. Molemmilla on aikaisempaa kokemusta mm. Discovery Channelin Everest -sarjan kuvauksista.

Kaikki retkikuntamme kiipeilijät käyttävät lisähappea huippuyrityksellään.

www.altitudejunkies.com


Hiihtopolulla opittua

Kirjoittanut Jussi Juutinen 25. tammikuuta, 2010 — Comments

On sunnuntai ilta. Kireä, lähes kahdenkymmenen asteen pakkanen nipistää kasvojani. Laitan rivakasti uusia luistelusuksiani toinen toisensa eteen ja puuskuttaen pääsen mäen päälle. Sykkeeni hakkaa maksimin rajoilla ja ärräpäät lentävät mielessäni. Hiihto tuntuu tahmealta ja hätäiseltä. En millään tahdo saada rennosta rytmistä kiinni vaan hiihtoni on hosuvaa pakkopullaa. Viime talvena kokemani nautinnollinen hiihtäminen tuntuu nyt vain etäiseltä muistolta.

Huomaan kiinnittäväni aivan liikaa huomiota kierrosaikaani ja pyrkimykseeni olla nopeampi kuin muut. Olen hyvin kilpailuhenkinen luonne ja mielestäni pieni kisailu piristää aina. Tästä ajatusmallista on ollut hyötyä useissa eri elämäntilanteissa mutta nyt se on tuhoamassa hiihtotekniikkani ja urheilun tuoman nautinnon. Pysähdyn hetkeksi ladun varteen ja hengitän pirteää talvi-ilmaa keuhkot täyteen. Tajuan keskittyväni aivan liikaa sekuntikelloon ja muiden suorituksiin – jokainen kierros on ollut minulle kilpailu. Käteen minulle on jäänyt äärirajoille vedetty treenisuoritus, jonka pääpaino on ollut kierrosajassa ei suorituksen laadussa. Nopeutta on toki tullut lisää mutta ei huolellisella tekniikalla vaan hosumalla. Hosuminen ei veisi minua Everestille. Päätän kokeilla seuraavan kierroksen eri mentaliteetilla.

Suljen kaiken muun pois mielestäni ja keskityn vain omaan tekniikkaani, omaan suoritukseeni. Sekuntikellon laitoin taskuun ja muiden hiihtäjien suorituksella ei ole väliä. Aivan ensimmäiseksi pudotan vauhtiani ja annan suksien liukua kunnolla. Muutaman minuutin kuluttua ensimmäinen teknohiihtäjä kiitää ohi ja saa tutut kilpailuvietit heräämään. 500 metrin hätäisen sprintin jälkeen hillitsen jälleen itseni hammasta purren vaikka hengitänkin jo toisen hiihtäjän niskaan. Hiljennän suosiolla vauhtia vaikka samalla ajattelenkin, että seuraavassa jyrkässä nousussa olisin päässyt ohi.

Siirrän painopisteeni eteenpäin ja saan lisää varmuutta liukuun ja potkuun. Suksi kulkee yllättäen paljon vakaammin ja kaikki ylimääräinen liikehdintä on jäänyt pois. Huomaan säilyttäväni tasapainon paremmin ja nousevani mäet paljon nopeammin kuin ennen. Myös sykkeeni laskee mutta silti tunnen saavani enemmän tehokkuutta koko touhuun. Hiihto tuntuu yllättäen nautittavalta ja kohdistuvan juuri oikeisiin lihasryhmiin. Tätä tunnetta olin kaivannutkin!

Noin viiden kilometrin hiihdon jälkeen olen saavuttanut täydellisen rytmin: hiihto on vakaata, mieleni on vapaa häiriötekijöistä ja hiihdän ilman kelloa vain itselleni. En tavoittele täydellistä kierrosaikaa vaan täydellistä suoritusta. Ero näiden kahden välillä on siinä, että kierrosaikaa tavoittelisin lyhytnäköisesti muihin vertaillen kun taas täydellinen suoritus viittaa kokonaisvaltaisempaan, harmoniseen treeniin, joka rakentaa taitoja pysyvästi.

Everestillä tulee olemaan useita eri retkikuntia, myös toisia suomalaisia. Kiusallisen houkuttelevia mahdollisuuksia kilpailutilanteisiin varmasti tulee, mutta toivon silloin muistavani opetukset talvisilta hiihtoladuilta. Liika keskittyminen muihin vie energiaa omalta suoritukselta ja suunnittelulta. Everestillä tämän seurauksena on muukin kuin vain huonosti luistava suksi - keskittymisen puute tai muiden ehdoilla hosuminen voi olla kohtalokasta. On toki tärkeää tietää mitä muut tekevät mutta aivan ensimmäiseksi on tiedettävä mitä itse tekee ja keskityttävä siihen.

Ja vinkkinä muille hiihtäjille: ladulla on yllättävän erikokoisia käyttäjiä. Pitäkää silmänne auki erityisesti siinä jyrkässä laskussa. Sunnuntainen treenini oli vähällä päättyä verisesti kun kovassa vauhdissa yllättäen huomasin ladulla juoksevan hiiren. Onnistuin viime hetkellä nostamaan toisen sukseni ilmaan ja väistämään hiiren. Törmäys oli senteistä kiinni. En nähnyt oliko hiirellä sukset jalassa mutta silmäkulmasta olin näkevinäni, että keskisormi sillä ainakin oli vihaisesti pystyssä.